Jokaisessa raskaudessa käy näin. Koen itseni vajavaisena. Vajavaisena kelpaamaan työelämään. Työelämässä pitää olla hyvässä fyysisessä kunnossa ja vakuuttaa muille olevansa dynaaminen ja kyvykäs toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Raskaana sana jo itsessään kertoo ettei asia kuitenkaan tässä siunatussa tilassa ole niin. Raskaana oleva on raskas, ulospäin jähmeä ja odottavassa tilassa. Ulkoinen eteneminen on hidastunut tai joskus jopa pysähtynyt. Sisällä taasen tapahtuu.

Raskaus ei kuitenkaan sovi työelämään. Asiakkaiden huomio kiinnittyy sinun asiasi sijasta kasvavaan vatsaan ja tapaamisten ja tilaisuuksien buukkaamisessa tulee koko ajan pitää mielessä DL. MIten myyt itseäsi asiakkaalle jos joudut kuitenkin katkaisemaan myyntiprosessin äitiysloman ajaksi. Lokakuun asiakaskäynnit varmasti sujuvat sitten tyyliin: "Oli kiva tavata. Jatketaan vuoden kuluttua tästä mihin jäätiin. Enpä nyt myy sinulle mitään koska en kuitenkaan pysty mitään sinulle toimittamaan kevääksi."

Olen siis yrittäjä, joka myy omaa työpanostaan. Ihan siis joudun olemaan fyysisesti läsnä myymissäni tuotteissa. Ei ole helppoa tässä tilanteessa ei...Yrittäjien raskautuminen synnyttää kyllä paineita, sillä yrityksen ovien sulkeminen kokonaan ei oikein ole mahdollista. No olen kyllä jo myynyt alkukesälle 2010 muutamia päiviä, täytyy yrittää saada vauvalle hoitaja, joka tuo hänet imetykseen välillä.

Muutoinkin raskaana oleviin suhtaudutaan työelämässä kuin vajaaälyisiin. Tosin kyllähän sitä hajamielisyyttä on ilmassa mutta ei se sentään työkyvyttömäksi tee. Ja kun yritän todistella olevani alani asiantuntijoiden parhaimmistoa niin hankalaahan se on. Ehkäpä voisin teettää itselleni työpaidan tekstillä: "Olen toki raskaana mutta aivotoiminta on jäljellä."